SUOMEN KIRJAKIELEN SYNTY – NOPEA HISTORIA

I USKONPUHDISTUS 1500-luku

- Mikael Agricola

ABCkiria (1543)
Rucouakiria (1544)
Se Wsi Testamenti (1548)



II 1800-luvun suomalaisuus-aate

1800-luvun alun Suomen kirjakieli ”pipliasuomi”
* vahvan svetisististä
* perustui länsimurteille

- suomen itäosien eristäytyneisyys: karelianismi, ajatus siitä, että alkuperäinen suomalaisuus löytyisi idästä
- pyrkimys tehdä suomen kielestä aito sivistyskieli à KIRJAKIELEN KEHITTÄMISTYÖ


MURTEIDEN TAISTELU: pitäisikö suomen kirjakieli perustaa länsi vai itämurteille?


n kompromissi: perusta länsimurteista, sanastoa idästä

n SANASTOA PITI KEKSIMÄLLÄ KEKSIÄ

n SANASEPPOJA:

ELIAS LÖNNROT: itsenäinen, tasavalta, laillistaa, hyve, pahe, ihmisarvo, kirjallisuus, mietintö, kuume, tartunta, laskimo

VOLMARI KILPINEN: tiede, taide, esine, aste, ympyrä, opiskella, kirjailija, jauhe, säde, sisustaa, kuvio, laskento, väite, yleinen, yksityinen ja uudissana


Isännän ainoa manaus oli ”Älä hiiessä!” ja sitä hän käytti aina suomen kieltä oikoessaan. Kynttilä oli hänen kielenkäytössään tuohus, lakana hursti, rikka (ruotsin bricka) tarjotin, palli jakkara jne. Kerran kaatui reki ja ukko viskautui lumihankeen. Luokki irtautui ja kyytimies sitä valittamaan. Mutta äkkiä kuului lumen seasta tuima huudahdus: ”Älä hiiessä, ei se luokki ole, se on vempele!”
Lampén kertoo, että hän kerran aterialla pyysi lusikkaa. Silloin tohtori huudahti: ”Älä, Lampinen, sano lusikka, se on venäjän kieltä. Sano kuiri, se on Kalevalan kieltä!” Potilaan reseptiin tohtori kirjoitti: ’Kuirillinen kolmasti päivässä’, milloin lääkettä oli otettava ruokalusikallinen, ja ’kuirillillinen’, milloin sitä oli otettava teelusikallinen. Ja ’rohtolan’ herrat kirjoittivat uskollisesti reseptin mukaan, milloin kuirillinen, milloin kuirillillinen.