B. AKTIIVITAIVUTUS verbimuodot yksitellen (s. 3 kielioppinippu)

a) AKTIIVIN INDIKATIIVI

- ”tavalliset verbimuodot”, väitteet ja toteamukset
- Asia esitetään varmana
- indikatiivi taipuu kaikissa neljässä aikamuodossa

PREESENS
Istun pöydän ääressä ja kirjoitan kirjettä.

NYT
Mietin usein, mikä minusta tulee isona.
- tulevaisuus
- aina
- usein, toistuvasti

EI:
Pohdin usein, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
IMPERFEKTI

Istuin pöydässä ja kirjoitin kirjettä.
Ennen mietin usein, mikä minusta tulee isona.

ENNEN
- mennyt (aika, joka edeltää puhehetkeä)
- toiminta ei jatku enää


PERFEKTI

Olen miettinyt elämän tarkoitusta paljon.
Meidän perheessämme jokainen on saanut valita oman tiensä.

- jotain on tapahtunut
-tapahtumisella on yhteys nykyhetkeen


PLUSKVAMPERFEKTI

Olin miettinyt elämäntarkoitusta paljon.
Meidän perheessä jokainen oli saanut valita oman tiensä.

- päättynyt tekeminen
- pluskvamperfekti suhteessa johonkin tarkasteluhetkeen (jolloin tekeminen on päättynyt)
- harvinaisempi kuin perfekti ja imperfekti







AIKAMUODOT JA KIRJALLISUUS

1. KERRONTA

Mikä on kerronnan perusaikamuoto?

MIKSI?
IMPERFEKTI-KERRONTA

Kerronnan nykyhetki: imperfekti
Kerronnan menneisyys: pluskvamperfekti

PREESENS-KERRONTA
Mitä viestittää?


2. KIRJALLISUUDESTA KIRJOITTAMINEN: MIKÄ AIKAMUOTO

Teoksessaan Pussikaljaromaani Mikko Rimminen kuvaa/kuvasi elävästi kesäpäivää Kalliossa.

Vendla on/oli 6-vuotias, äitinsä hylkäämä pikkutyttö.

Taivaankantaja on/oli huimaava lukuelämys.


Ole johdonmukainen, kun käytät aikamuotoja! Etsi korjaa seuraavan tekstin aikamuotojen epäjohdonmukaisuudet.

”Sanna Ravin esikoisromaanin Ansarin päähenkilö, postivirkailija Antero Kivekäs, on yksi kotirintaman mielialatarkkailijoista jatkosodan aikana. Kivekäs on innokas kansakunnan tuntojen viestinviejä, mutta hänen raporttinsa VAIKENEVAT kotirintaman puutteesta ja hädästä. Idealismi ja realismi ASETTUVAT kirjassa vastakkain, eikä tästä hyvää seuraa. Ansarissa VERSOVAT seppelekukat, isänmaallinen ideologia ja saksalaiset kasvatusaatteet. Sodan kestäessä isänmaallisuus muuttuu, mutta Kivekäs JATKAA omaan suuntaansa. Tämä TEKEE hänestä, ahtaassa isänmaallisuudessaan aluksi surkuhupaisasta tyypistä, lopulta traagisen hahmon.
Kerronnan intensiivisyys ja kasvun ja tuhon metaforat TEKEVÄT Ravin tekstistä nautittavan lukuelämyksen. Ansarin piirustukset on tehty millimetripaperille, ja ansari nousee Suur-Suomi uhon myötä. Kotirintama on tärkeä. Antero Kivekäs ei VOI sairautensa takia taistella sotarintamalla, mutta hän VALMENTAA kirkonkylässään mielialatarkkailijoita, lottakuoroaan ja kihlattuaan ideologiseen sodankäyntiin.
Kivekäs ON kirjallisesti kiehtova hahmo. Hän on sietämätön. Hänen ideologiansa on yksisilmäisen ylemmyydentuntoista ja hänen pikkuvirkamiesmäiset perustelunsa naurettavia. Hänen näennäisesti järkiperusteiset tulkintansa TIHKUVAT pahansuopuutta. Kivekäs lyö erilaisuutta, koski se sitten rotua, sukupuolta, koulutusta tai ajattelua. Hän lyö niitä, jotka ottavat sokeria sormin eivätkä pihdeillä, ja niitä, jotka tahtoisivat enemmän leipää tai perunoita.”

Lähde http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=1278 (virheitä lisätty)